Valtuustokysely: Tampereen lastensuojelun tilanteesta

3. joulukuuta oli Aamulehdessä Tampereen kaupungin 16 lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän sekä Pirkanmaan Talentian puheenjohtajan Tessa Tuukkanen-Saloveden mielipidekirjoitus, jossa todettiin, että Tampereen lastensuojelun resurssit ovat riittämättömät. 14. joulukuuta Aamulehti julkaisi pitkän artikkelin lastensuojelun arjesta ja työntekijöiden liian suurista työmääristä. Myös lastensuojelun kenttää kiertäessäni sama huoli on kantautunut korviini. Lasten ja nuorten lautakunta on jatkuvasti vaatinut ottamaan henkilöstön viestin tosissaan ja saikin joulukuun kokouksessa selvityksen lastensuojelun organisaatiouudistuksesta, jossa painopistettä siirretään tulevan sosiaalihuoltolain mukaisesti ehkäiseviin palveluihin. Suunta on oikea, mutta ei ratkaise sitä ongelmaa, että lastensuojelun avohuolto ja sijaishuolto ovat olleet jo kauan liian ylikuormittuneet. Edelleen jäi myös epäselväksi, miten henkilöstön tuomiin ongelmiin aiotaan puuttua. Itse sain ainakin sen käsityksen, että organisaatiouudistuksen ajatellaan ratkaisevan resursoinnin ongelmat.

1. Mitä kaupungin johto on reagoinut tähän kirjoitukseen ja mitä se aikoo tehdä parantaakseen lastensuojelun tilannetta?
2. Mielipidekirjoituksen mukaan sosiaalityöntekijöiden määrä on ollut jo vuosia liian vähäinen. Miten henkilöstövaje aiotaan ratkaista?
3. Organisaatiouudistuksen eli lastensuojelutyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden siirtämisen tekemään ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä ajatellaan auttavan lastensuojelun ongelmien ratkaisemisessa. Kuitenkin ne lapset, jotka tarvitsevat tällä hetkellä lastensuojelun raskaita palveluita vaativat paljon työvoimaa ja resursseja. Hetkessä näiden lasten tilanne ei muutu. Henkilökunta on sitä mieltä, että lastensuojeluun ei uudistuksen myötä jää riittävästi henkilökuntaa. Miten huolehditaan henkilöstön jaksamisesta tässä tilanteessa ja siitä, että lastensuojelussa uudistuksen jälkeen on riittävästi henkilökuntaa?
4. Lakisääteiseen dokumentointiin kuluu paljon työntekijöiden aikaa. Usein asiakastapaamisista joudutaan joustamaan. Tampereella lastensuojelun piirissä olevia lapsia ehditään tapaamaan vain akuuteissa kriisitilanteissa. Miten huolehditaan, että tiedonkulku tällaisissa tilanteissa on riittävää ja lapset saavat tarvitsemansa avun ajoissa, eikä apua tarvitsevaa lasta vain pompotella paikasta toiseen? (vrt. Helsinki case Eerika – vastuukysymykset kuka vastaa, jos jotain ikävää tapahtuu – valtuusto, kaupungin ylin johto, apulaispormestari, lanula, sosiaalityöntekijät)