Johannan päiväkirja: Määräaikaisuudelle on oltava perusteet

Rakas päiväkirja, työministeri Lauri Ihalaisen (sd) erityisavustaja valtiotieteen tohtori Pilvi Torsti kirjoitti minusta seuraavaa: ”Politiikassa erityisen arvokasta on arjen asiantuntijuus niin äitinä kuin opettajana, joka on itse käynyt läpi pätkittyvien työsuhteiden todellisuuden.”

Työskentelin Tampereen eri kouluissa äidinkielen ja kirjallisuuden määräaikaisena tuntiopettajana lukuvuodet 2004—2010. Minut valittiin aina vuodeksi kerrallaan, kuten niin monet muutkin opettajat. Työhöni oltiin tyytyväisiä, tulin hyvin toimeen kollegoideni kanssa ja olin oppilaideni arvostama. Tampereella määräaikaisten tuntiopettajien käyttö on ollut vakiintunut tapa, jota ei ole kyseenalaistettu.

Toistuville peräkkäisille määräaikaisille virkasuhteilleni ei ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa säädettyä perustetta. Tehtävien luonne ei myöskään edellyttänyt määräaikaisen palvelussuhteen käyttöä. Vuonna 2010 tilalleni valittiin toinen opettaja. Jäin kuuden vuoden yhtäjaksoisen työkokemuksen jälkeen ilman töitä. Tästä alkoi pitkä ja raskas oikeusprosessi, joka kesti kesäkuusta 2010 lokakuun alkuun 2012. Vein asian OAJ:n lakimiesten avustamana hallinto-oikeuteen.

Julkisen sektorin työpaikoista jopa 25 prosenttia on määräaikaisia. Suurin osa kuntien pätkätyöläisistä on koulutettuja nuorehkoja naisia. Syksyllä 2007 työministeriössä valmistui lakiesitys, jonka mukaan työnantajan on  perusteltava määräaikaisen työsuhteen käyttäminen. Silloinen työministeri Tarja Cronberg (vihr.) toivoi, että lailla olisi ennaltaehkäisevä vaikutus: ”Kun kunnat joutuvat perustelemaan määräaikaisuuden, niiden on samalla mietittävä myös vakinaistamista.” Polemiikki 3/2007. Pätkätöihin ja määräaikaisiin työsuhteisiin ovat kiinnittäneet huomiota myös nykyinen työministeri Lauri Ihalainen ja hänen erityisavustajansa Pilvi Torsti, joka on vetänyt tänä vuonna hanketta, jossa on tutkittu määräaikaisten ja osa-aikaisten työsuhteiden käyttöä ja vaikutuksia työntekijöiden asemaan.

Tampereen kaupunki perusteli määräaikaisuuksiani tunti- ja oppilasmäärän pysyvyyden epävarmuudella. Oppilasmäärien vuosittaiset vaihtelut eivät kuitenkaan tuota sellaista epävarmuutta opetustyön pysyvyydelle, että se oikeuttaisi käyttämään määräaikaisia virkasuhteita. Selvityksessään kaupunki totesi hallinto-oikeuden tietoa siltä pyytäessä, että kaupungin opettajan virat ovat koulutoimen yhteisiä ja virkoja ei sijoiteta tiettyyn kouluun, vaikka jokin koulu viran sijoituspaikkana mainittaisiinkin.

Hallinto-oikeus tuomitsi Tampereen laittomista määräaikaisuuksista ja virkasuhteiden ketjuttamisesta ja velvoitettiin korvaamaan minulle12 kuukauden palkka sekä OAJ:n  oikeudenkäyntikulut. Perusteluina oikeus totesi, että lukuvuodet 2004-2009 olivat pysyväisluonteisia, koska Tampereen kouluissa on ollut lukuvuosien aikana sekä myöhemminkin runsaasti äidinkielen ja S2-kielen määräaikaisia opettajan tehtäviä. Myös lukuvuoden 2009-2010 määräaikaisuus todettiin pysyväisluonteisena, koska kyseessä oli virka, joka oli ennen ja jälkeen määräaikaisen viranhoitoni ollut täytetty, eikä Tampere pystynyt esittämään selvitystä, että opetustuntien määrän olisi ollut syytä olettaa vähenevän niin paljon, että virkaa ei olisi enää täytetty. Tampere ei valita tuomiosta ja tyytyy oikeuden päätökseen.

Pätkätyöt aiheuttavat epävarmuutta tulevaisuudesta, riittämättömyyttä, toimeentulo-ongelmia ja työpaikoilla epätasa-arvoa. Itse koin samoja tunteita. Kesällä 2010 jouduin tilanteeseen, jossa oli päätettävä, teenkö asialle jotakin vai annanko asian olla ja mahdollisesti harmittelen tekemättömyyttäni myöhemmin. Päätin tehdä.

Toivon, että esimerkkini antaa toivoa muillekin pätkätyöläisille ja vuosia määräaikaisisssa työsuhteissa roikkuneille. Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi kunnille selkeän viestin. Määräaikaisuudelle on oltava perusteet.   

JK. Haluan erityisesti kiittää OAJ:n lakimies varatuomari Sanna Haanpäätä ja Tampereen kaupungin pääluottamusmies Hilkka Korjusta sekä opinto-ohjaajaja Jukka Vuorista, jotka auttoivat minua tämän oikeusprosessin aikana. Lämmin kiitos myös sosialidemokraattien valtuustoryhmälle, joka uskoi minuun. Kiitos myös valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmelle ja Anneli Kivistölle, jotka valoivat minuun uskoa, että yksittäinen ihminen voi muuttaa maailmaa. Kiitos omille rakkaille ystävilleni, kun sain itkeä olkapäätänne vasten. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin aviomiehelleni, jota ilman tämä oikeustaistelu olisi jäänyt tekemättä. Hän kannusti minua katsomaan asian loppuun asti. Ilman häntä olisin luovuttanut. Rakastan sinua. 

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (sd) ja työskentelee nykyään vakituisessa lehtorin virassa Hämeenlinnassa

Teksti on julkaistu myös Aamulehden blogeissa.