Johannan päiväkirja: Lastensuojelun tila on kansallinen häpeäpilkkumme (96 päivää vaaleihin)13.01.2015 Rakas päiväkirja, Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd) on viime kuukausina useasti julkisuudessa myöntänyt, että lastensuojelun työmäärät ja karu todellisuus ovat osissa kunnista kohtuuttomat. Kohtuuttomalla työmäärällä ministeri viittaa muun muassa Vantaan kaupunkiin, jossa sosiaalityöntekijät hoitavat vuosittain jopa 90 apua tarvitsevan lapsen asioita. (Tarkennus 14.1.2015, Vantaalla oli lastensuojeluperheitä / sosiaalityöntekijä noin 35 eli Talentian suosittelema määrä. Yhtäaikaisesti lapsia oli keskimäärin / sosiaalityöntekijä noin 60. Koko vuoden aikana eri lapsia oli yhdellä työntekijällä noin 90.) Lastensuojelun kuormittuneisuus ja resurssit vaihtelevatkin rajusti eri kuntien välillä. Kunnat saavat itse järjestää lastensuojelun resurssit, eikä tiukkaa kansallista tai valtion taholta tulevaa ohjeistusta esimerkiksi asiakasmääristä ole. Ammattijärjestö Talentia on suosittanut, että yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saisi olla noin 30–40 asiakasperhettä. Lakiin maksimimäärää ei ole kirjattu. Kunnissa odotetaan kieli pitkällä, että uusi sosiaalihuoltolaki ja sen kokonaisuudistus ratkaisisivat osan lastensuojelun ongelmista. Lakiuudistuksen mukaan kuntien tulee satsata entistä enemmän matalan kynnyksen palveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön, jotta perheet eivät päädy hakemaan apua lastensuojelusta. Useinhan käy niin, että kun perheet eivät saa matalan kynnyksen apua riittävän ajoissa, apua tarvitsevat lapset päätyvät lastensuojelun raskaiden palvelujen asiakkaiksi. Ministeri Huovinen pelkää, että lastensuojelun tilanne räjähtää käsiin, jos nykymeno kunnissa jatkuu samankaltaisena ja sote-uudistusta ei saada maaliin. Kauhuskenaario on, että mikäli perheet eivät saa tarvitsemiaan peruspalveluja, vaan ohjautuvat erityis- ja korjaaviin palveluihin, lastensuojelun asiakkaiksi päätyy yhä useammassa kunnassa joka kymmenes lapsi. Joissain kunnissa tämä on jo todellisuutta. Tällainen kehitys on kansankunnan häpeä ja siihen on rankalla kädellä puututtava. Tein viime viikolla Tampereen kaupungille valtuustokyselyn Tampereen lastensuojelun tilanteesta. Päädyin tekemään valtuustokyselyn, koska lastensuojelu on Tampereella ollut jo pidemmän aikaa ylikuormittunut ja henkilökunta on väsynyt jatkuvaan resurssipulaan. 3. joulukuuta 2014 oli Aamulehdessä Tampereen kaupungin 16 lastensuojelutyötä tekevän sosiaalityöntekijän sekä Pirkanmaan Talentian puheenjohtajan Tessa Tuukkanen-Saloveden mielipidekirjoitus, jossa todettiin, että Tampereen lastensuojelun resurssit ovat riittämättömät. 14. joulukuuta Aamulehti julkaisi pitkän artikkelin lastensuojelun arjesta ja työntekijöiden liian suurista työmääristä. Myös lastensuojelun kenttää viime sykysnä ahkerasti kiertäessäni sama huoli on kantautunut korviini. Lasten ja nuorten lautakunta, jossa itsekin olen jäsenenä, on jatkuvasti vaatinut ottamaan henkilöstön viestin tosissaan ja saikin joulukuun kokouksessa selvityksen lastensuojelun organisaatiouudistuksesta, jossa painopistettä siirretään tulevan sosiaalihuoltolain mukaisesti ehkäiseviin palveluihin. Suunta on oikea, mutta ei ratkaise sitä ongelmaa, että lastensuojelun avohuolto ja sijaishuolto ovat olleet jo kauan liian ylikuormittuneet. Edelleen jäi myös epäselväksi, miten henkilöstön tuomiin ongelmiin aiotaan puuttua. Itse sain ainakin sen käsityksen, että organisaatiouudistuksen ajatellaan ratkaisevan resursoinnin ongelmat. 19. tammikuuta valtuuston kokousta ennen alkavalla kyselytunnilla apulaispormestari Kostiainen vastaa esittämiini kysymyksiin muun muassa siihen, miten Tampereen kaupungin johto on reagoinut tähän sosiaalityöntekijöiden kirjoitukseen, mitä se aikoo tehdä parantaakseen lastensuojelun tilannetta ja miten henkilöstövaje aiotaan ratkaista. Ennaltaehkäisevän tuen ja ehkäisevän lastensuojelun kenttää ovat neuvolat, päiväkodit, koulut ja perinteinen perhetyö kodeissa. Näiden resurssit on taantuman aikana turvattava ja näistä säästämistä on kaikin tavoin vältettävä. Syrjäytymisen ehkäisy alkutilanteessa on aina halvempaa kuin korjaavat toimenpiteet. Emme voi kuitenkaan myöskään säästää korjaavista toimenpiteistä silloin, kun niitä tarvitaan. Yhtälö on vaikea, sillä lapsiköyhyys on huolestuttavasti lisääntynyt ja perheiden tilanteet ovat mutkistuneet. Olemme vaikean edessä, miten lisätä rahaa ennaltaehkäiseviin palveluihin kuitenkaan säästämättä liikaa korjaavista palveluista. Se on kysymys joka jää kunnissa ratkaistavaksi ja odottaa tulevien päättäjien toimenpiteitä. |
